Uusi kotikaupunkini Tampere
Oona Laaksonen, 16, muutti elokuussa Tampereelle sadan kilometrin päästä Loimaalta. Opiskeleminen juuri Tampereella ei ollut alusta asti itsestäänselvyys, sillä Oonalla oli hakuvaihtoehtoina lukioita muun muassa Helsingistä. Nyt täällä jonkin aikaa asuttuaan hän kuitenkin sanoo olevansa erittäin iloinen, että päätyikin Tampereelle. ”Täällä on tosi kivoja ihmisiä ja keskusta on paljon selkeämpi kuin Helsingissä. Tänne on vaikea eksyä!”
Oonan asunto sijaitsee Kalevassa kävelymatkan päässä koululta. Yksiön vuokra on 530 €/kk, johon sisältyy vesi.
Laaksonen oli tutkinut lukuisia asuntoja eri kaupunginosista ja laittanut useita hakemuksia netin kautta, kunnes vanhemmat ilmoittivat löytäneensä sen oikean Aamulehden ilmoituspalstan kautta. Myyjä oli yksityinen kiinteistönvälittäjä, joka omisti useita asuntoja alueelta. Asunnon hankkimista vaikeaksi kuvaileva Laaksonen kehottaa ”ottamaan sen minkä saa” eikä nirsoilemaan liikoja.
Vuokra-asunnostakin voi muokata itse kivan pienellä pintaremontilla, kuten keittiökaappien maalauksella. ”Keittiön kaapit olivat joskus olleet siniset, mutta ne oli yritetty maalata keltaiseksi. Lopputuloksena oli aivan hirveä väri, joka ei ollut sininen eikä keltainen. Vuokraisäntä ei suostunut koko keittiön remonttiin, mutta tarjoutui maksamaan kaappien maalaukseen kuluvan maalin”, hän mainitsee omista remonttikokemuksistaan. Huonekalujakaan ei ennestään ollut, mutta onneksi samaanaikaan muuttavalta ja perheenlisäystä odottavalta enolta saatiin suurinosa kalusteista vaihdossa IKEA:n hoitopöytää vastaan.
Fiiliksiä yksinasumisesta kysyttäessä Oona kertoo, että yksinäistä on oikeastaan aika harvoin. ”Joskus tulee ikävä olo kun ei ole ketään kotona, varsinkin silloin kun on kipeänä. Koiriani kaipaan myös.” Vanhempien suhtautuminen tyttärensä muuttoon oli myönteinen, mutta haikea – Oona oli lapsista viimeinen vielä kotona asunut. Äiti kaipasi alussa paljon, mutta sen lisäksi etäisemmätkin sukulaiset soittelivat ja kyselivät kuulumisia. Hyvänä puolena yksinasumisessa Laaksonen mainitsee sen, ettei tiskata tarvitse usein, koska ei joudu miettimään mikä oli oma lasi tai lautanen.Loimaalla lähin naapuri asui kilometrin päässä ja oman kotitalonsa Oona kuvailee olleen keskellä metsää. Sen vuoksi hän kertoo pelkäävänsä esimerkiksi murtovarkaita vähemmän nykyisessä asunnossaan, sillä tarvittaessa apu on lähellä. ”Kaleva on rauhallinen sekä mukava alue, naapurit ovat ystävällisiä ja tässä on kaksi kouluakin lähellä.” Bileitä Oona ei ole asunnossaan ajatellut pitää, sillä naapurit voisivat häiriintyä ja vanhemmat tuskin olisivat mielissään. ”Eikä tänne oikein mahtuisikaan”, Laaksonen naureskelee.
75 kilometrin päästä Jämijärveltä muuttanut Hanna Peurala, 16, tiesi jo ala-asteella tulevansa opiskelemaan Tampereelle. Hänen mukaansa monet lähtevät muualle opiskelupaikan perässä, sillä lähikouluissa ei saa yhtä tasokasta opetusta.
Hanna asuu omistusasunnossa Kalevassa. Alun perin Peuralat olivat suunnitelleet ostavansa kaksion, mutta löysivätkin yllättäen hyvänhitaisen yksiön tilavalla keittiöllä ja päätyivät siihen. Hintaa asunnolla oli noin 100 000 €. He eivät halunneet hankkia vuokra-asuntoa, sillä perheen nuoremmat sisarukset voivat myöhemmin muuttaa opiskeluajakseen samaan asuntoon tai asunto voidaan vuokrata, jolloin siihen sijoitetut rahat on mahdollisuus ansaita takaisin. ”Naapurit ovat olleet mukavia. Erityisesti eräs ihana mummo, jonka kanssa juttelin pihakeinussa tunnin verran unohdettuani avaimet kotiin!”Peurala on erityisen ihastunut tamperelaisiin ihmisiin. ”Tampereella ihmiset ovat paljon sosiaalisempia ja avoimempia kuin Jämijärvellä. Täällä myös halaillaan paljon enemmän, kotona ihmiset eivät halaile toisiaan esimerkiksi koulussa.” Hänen mielestään on hassua, miten erilaista näissä kahdessa kaupungissa on, vaikkeivat ne ole edes kovin kaukana toisistaan. ”Tampere tuntuu melkein kuin ulkomailta verrattuna Jämijärveen.”
Hanna löytää kaupungeista muitakin eroavaisuuksia – Mansen suuremman mopoautokannan lisäksi. ”Jämijärvellä ihmiset tuntevat toisensa paremmin kuin Tampereella. Täällä et välttämättä tunne jotakuta hyvin, vaikka viettäisit hänen kanssaan paljonkin aikaa, kun taas Jämijärvellä et vietä aikaa muiden kuin niiden kanssa, jotka tunnet todella hyvin.”
Hänen mukaansa Jämijärvellä myös eri-ikäiset nuoret hengaavat paljon enemmän keskenään kun taas Tampereella kaikki ovat lähinnä samanikäistensä kanssa.Päällimmäisenä tuntemuksena yksinasumisesta Hannalla on hassu tunne, kuinka vähän mikään tuntuu uudelta tai erilaiselta. Paitsi se, että oma asunto pysyy paljon siistimpänä kuin oma huone kotona Jämijärvellä. Hän ei ole vielä ehtinyt tottua siihen, ettei vapaa-ajalla tarvitse aina olla kotona vaan on helppo lähteä vaikka leffaan tai kaupungille. Aiemmin sekin vaati kauheasti etukäteissuunnittelua. ”Tällä hetkellä iloitsen siitä kuinka ihanaa on, että sain kitarani vihdoin tuotua tänne!”
Teksti ja kuvat: Taru Kalvi
