Kenenkään ei tarvitse olla yksin

Jokainen on kokenut joskus yksinäisyyttä. Se kuuluu normaaliin aikuistumis- ja itsenäistymiskehitykseen. Esimerkiksi omista vanhemmista irtaantuminen ja eläminen omien ratkaisujen varassa voi tuoda mukanaan yksinäisyyden tunteen. Yksinäisyyteen voi liittyä usein myös läheisyyden kaipaus. Sosiaaliset suhteet ja yhteys muihin ihmisiin on tärkeää, mutta joskus ujous ja arkuuskin voivat hidastaa uusien kaveri- ja ystävyyssuhteiden syntymistä.

Nuoren elämään kuuluu usein opiskelu kiireineen. Usein ei tule ajatelleeksi, että opiskelu voi itsessään lisätä yksinäisyyden tunnetta; paine opiskelujen etenemisestä ja erilaiset, ulkopuolelta asetetut suoriutumisvaatimukset voivat edesauttaa yksinäisyyden tunnetta. Aika ei riitäkään yhteisiin rientoihin muiden opiskelukavereiden kanssa.

Yksinäisyys on henkilökohtainen kokemus, joka syntyy, kun tiedostat toivovasi ihmissuhdetta, ystävää tai kaveria, joka olisi läsnä. Jos tällaista ystävää ei olekaan lähettyvillä, olo saattaa tuntua yksinäiseltä. On tärkeää huomata, että muiden ihmisten ympäröimänäkin voi kokea itsensä yksinäiseksi. Myös hyvää yksinäisyyttä on olemassa. Tällöin yksinäisyys on oma valinta. Toivottu yksin oleminen voi olla hyvää, rauhoittavaa ja miksei luovaakin.

Silloin, kun yksinäisyys tuntuu pahalta tai ahdistaa, niin kannattaa hakea apua. Yksinäisyyden kanssa ei siis kannata jäädä painiskelemaan, vaan ottaa rohkeasti yhteyttä auttaviin tahoihin.